Lääkitysturvallisuuden toimeenpano ja varmistaminen esihenkilön roolissa

Lääkitysturvallisuutta käsittelevän blogisarjan toisessa osassa tarkastellaan esihenkilön roolia ja vastuita lääkitysturvallisuuden toimeenpanijana ja varmistajana omassa yksikössään.

Esihenkilöt lääkitysturvallisuuden toimeenpanijana ja varmistajana

Sosiaali- ja terveydenhuollon esihenkilöt vastaavat siitä, että yksikköön on laadittu lääkehoitosuunnitelma ja että lääkehoidon käytännön toteutus vastaa suunnitelmassa kuvattua. He vastaavat lääkehoitosuunnitelman ajantasaisuudesta, päivittämisestä ja soveltamisesta käytäntöön.

Esihenkilöt ovat avainroolissa myös lääkitysturvallisuuden riskienhallinnassa ja sen kehittämisessä yhteistyössä henkilöstön kanssa. Esihenkilöiden tulee lisäksi varmistaa riittävä ja osaava henkilöstöresurssi yksikössä, jotta työ voitaisiin tehdä ilman kiirettä ja liiallista työkuormaa. Lisähaasteita lääkitysturvallisuuden johtamiselle asettaa mm. vallitseva hoitajapula.

Mitä eri keinoja ja työvälineitä sosiaali- ja terveydenhuollon esihenkilöllä on parantaa lääkitysturvallisuuden toimeenpanoa ja hallita riskejä yksiköiden eri tasoilla?

1. Yksikön lääkehoitosuunnitelman laatiminen ja toimeenpano

   Esihenkilöiden vastuulla on huolehtia siitä, että jokaiseen lääkehoitoa toteuttavaan yksikköön on laadittu lääkehoitosuunnitelma, joka on linjassa organisaatiotason lääkehoitosuunnitelman kanssa. Yksikön lääkehoitosuunnitelman tulee vastata sisällöltään sen yksikön tarpeita ja kuvata juuri sen yksikön lääkehoitoprosessia ja lääkitysturvallisuutta varmistavia toimintatapoja, johon se tehdään.

   Lääkehoitosuunnitelmien ongelma on usein se, että ne eivät kuitenkaan elä yksikön arjessa silloin, jos ne on laadittu vain sen vuoksi, että täytetään viranomaisvaatimukset.

   Esihenkilöiden tulisikin kiinnittää erityistä huomiota siihen, että kaikilla yksikön työntekijöillä on mahdollisuus osallistua lääkehoitosuunnitelman laatimiseen ja toimeenpanon suunnitteluun. Työntekijöiden osallistamisen kautta heidän sitouttaminen lääkehoitosuunnitelman mukaiseen toimintaan arjessa on helpompaa. Jos lääkehoitosuunnitelma ei jalkaudu osaksi arkea ja lääkehoitoa, on yksikössä epäonnistuttu osaltaan myös lääkitysturvallisuuden riskienhallinnassa.

2. Lääkehoitosuunnitelman jalkauttamisen varmistaminen

   Kuinka lääkehoitosuunnitelma ja siinä kuvatut lääkitysturvallisuutta varmistavat toimintatavat saadaan jalkautettua osaksi arkea? Työntekijöiden osallistamisen lisäksi uusien työntekijöiden ja sijaisten laadukkaalla perehdyttämisellä yksikön lääkehoitosuunnitelmaan ja lääkitysturvallisuuden toimintatapoihin on iso merkitys. Pelkkä lääkehoitosuunnitelman lukemisen varmistaminen ei ole riittävää perehdytystä eikä osaamisen varmistamista.

   Lääkehoitosuunnitelmassa kuvattujen toimintatapojen tulisi olla osa jokapäiväistä lääkehoidon prosessia – olipa kyse sitten lääkkeen määräämisestä, toimittamisesta ja säilyttämisestä, lääkehoidon toteuttamisesta ja arvioinnista tai sitten vaikutusten seurannasta.

3. Avoimen turvallisuuskulttuurin luominen ja edistäminen

   Lääkityspoikkeamia voi sattua missä tahansa lääkehoidon prosessin vaiheessa ja esihenkilön tehtävänä on luoda ilmapiiri, jossa poikkeamista uskalletaan kertoa ja ilmoittaa. Ilmoitusten tekemiseen luodut selkeät ohjeet ja toimintamallit sekä ilmoituksen tekeminen tulee kouluttaa työntekijöille.

   Ilmoitukset tulee käsitellä avoimesti ilman syyllistämisen pelkoa yhdessä työntekijöiden kanssa ja mahdollisuuksien mukaan moniammatillisesti. Ilmoitusten käsittelyn tulisi johtaa yhdessä päätettyihin konkreettisiin toimenpiteisiin ja toiminnan kehittämiseen. Kun työntekijät kokevat riskitilanteiden ja lääkityspoikkeamien tunnistamisen ja ilmoittamisen merkitykselliseksi, se luo parhaan pohjan lääkitysturvallisuuden parantamiselle ja kehittämiselle sekä riskienhallinnalle.

4. Lääkelupien voimassaolon varmistaminen ja täydennyskoulutus

   Esihenkilön tehtävänä on varmistaa, että yksikön henkilöstön lääkehoito-osaaminen vastaa yksikössä toteutettavaa lääkehoitoa ja työntekijöiltä vaadittavat lääkeluvat tai muu koulutus on ajan tasalla. Jos esihenkilö havaitsee puutteita lääkeluvissa tai osaamisessa, on hänen järjestettävä lisä-/täydennyskoulutusta.

   Esihenkilön tulisi kuitenkin muistaa, että pelkkä systemaattinen lääkelupien uusiminen ei riitä. Täydennyskoulutuksen tulisi kohdistua lääkitysturvallisuuden kehittämisen näkökulmasta yksikön asiakaskohderyhmien lääkehoidon erityispiirteisiin, turvallisiin lääkehoitoprosesseihin ja moniammatillisen yhteistyön edistämiseen sekä sen ymmärtämiseen, mitä riskejä näihin liittyy. Riskienhallinta on lähtökohta myös henkilöstön osaamisen ja resurssien tarkoituksenmukaisessa johtamisessa.

5. Käytössä olevien työkalujen osaamisen varmistaminen

   Mikäli organisaatiossa on käytössä sähköisiä työkaluja, mm. Käypä hoito -suositukset, lääketietokannat ja muita lääkehoidon hallintaa tukevia työkaluja asiakkaiden lääkehoitoa toteutettaessa ja vaikutuksia seuratessa, on esihenkilön huolehdittava, että henkilöstö on saanut perehdytyksen niiden käyttöön ja että niitä hyödynnetään yksikössä parhaalla mahdollisella tavalla.

   Lisäksi erilaisten tarkistuslistojen (esim. LOTTA) käyttöä ja muita hyviksi havaittuja kansallisia käytänteitä olisi esihenkilön hyvä tuoda työntekijöiden tietoon ja suositella niiden käyttöä turvallisen lääkehoidon edistämiseksi.

6. Lääkitysturvallisuuden itsearviointi ja ulkoinen auditointi

Tulevan sote-uudistuksen myötä omavalvonnan rooli korostuu entisestään, jonka vuoksi olisi entistä tärkeämpää toteuttaa yksiköissä sisäisiä lääkitysturvallisuuden itsearviointeja säännöllisesti (esim. sairaaloiden lääkitysturvallisuuden itsearviointityökalu – Medication Safety Self Assessment® for Hospitals).

Työkalun avulla yksikkö tarkastelee omaa lääkehoidon prosessiaan ja korjaa siinä havaitsemiaan puutteita. Lisäksi mm. sairaala-apteekit tekevät säännöllisiä tarkastuksia niihin yksiköihin, joihin ne toimittavat lääkkeitä. Tämä ei silti millään muotoa vähennä itsearviointien merkitystä, vaan tukee sitä.

Riskienhallinta on lähtökohta lääkitysturvallisuuden johtamisessa

Turvallisuuden varmistamisen ja kehittämisen tulisi olla suunnitelmallista, tavoitteellista ja avointa toimintaa kaikilla toiminnan tasoilla. Johtamisen sekä prosessien, toimintamallien ja työkalujen kehittäminen voivat nostaa turvallisuuden, toiminnan ja osaamisen aivan uudelle tasolle. Johto ja esihenkilöt vaikuttavat suuresti elinikäistä oppimista edistävän turvallisuuskulttuurin luomiseen.

Myös työntekijät vaikuttavat tähän ja heidän rooliaan lääkitysturvallisuuden varmistamisessa ja riskienhallinnassa tarkastellaankin seuraavassa blogissa.

Lähteet:

Institute for Safe Medication Practices (ISMP): ISMP Medication Safety Self-Assessment for Hospitals 2004.

Oksa E, Olin K, Airaksinen M, Celikkayalar E: Lääkitysturvallisuuden itsearviointi sairaalassa – itsearviointityökalun päivitys. Dosis 37: 16–55, 2021.