Maarit Nyström
8.3.2022

Hyvinvointialueet tulevat vastaamaan alueensa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä ja ovat järjestämistehtävänsä kautta vastuussa alueensa palvelutoiminnan ohjauksesta ja valvonnasta. Mitä ohjauksella ja valvonnalla tavoitellaan? Ketkä valvontaa tekevät ja miten sitä käytännössä toteutetaan?

AJANKOHTAISTA

Palveluntuottajien valvonta hyvinvointialueilla

AJANKOHTAISTA

Palveluntuottajien valvonta hyvinvointialueilla

Maarit Nyström
8.3.2022

Hyvinvointialueet tulevat vastaamaan alueensa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä ja ovat järjestämistehtävänsä kautta vastuussa alueensa palvelutoiminnan ohjauksesta ja valvonnasta (Laki hyvinvointialueesta (611/2021) 10 §). Ohjaus- ja valvontavastuu koskee niin hyvinvointialueen omaa julkista kuin yksityistäkin palveluntuotantoa huomioiden myös yksityisten palveluntuottajien alihankkijat. Ohjaus- ja valvontavastuu koskee myös palveluntuottajia, jotka on valittu tuottamaan hoitoja ja palveluja palvelusetelillä.

Hyvinvointialueen tulee varmistaa, että sen järjestämisvastuulle kuuluvia hoitoja ja palveluja tuottavalla yksityisellä palveluntuottajalla ja niiden alihankkijoilla on riittävät ammatilliset, toiminnalliset ja taloudelliset edellytykset huolehtia hoitojen ja palvelujen tuottamisesta. Yhtä lailla samat vaatimukset koskevat myös hyvinvointialueen omaa, julkista palveluntuotantoa.

Mitä ohjauksella ja valvonnalla tavoitellaan?

Palvelujen ohjauksen ja valvonnan tavoitteena on varmistaa hoitojen ja palvelujen vaatimustenmukaisuus ja laatu sekä turvata hoitoja ja palveluja käyttävien turvallisuus ja heidän oikeuksiensa toteutuminen. Ohjausta ja lakisääteistä valvontaa tekemällä hyvinvointialue varmistaa, että asiakkaan oikeus tasalaatuisiin ja yhdenvertaisiin hoitoihin ja palveluihin toteutuu sekä julkisesti että yksityisesti tuotetuissa palveluissa. Valvonnalla huolehditaan myös, että palveluntuottajat noudattavat lakeja ja sopimuksia.

Valvonnalla voidaan vähentää ja suurelta osin myös poistaa sosiaali- ja terveydenhuollon hoidoissa ja palveluissa havaittuja haittatapahtumia ja epäkohtia sekä ohjeistaa hoidon ja palvelujen tuottajia laadukkaaseen toimintaan. Tavoitteena myös on, että valvonnasta kertyvää tietoa ja hyviä käytäntöjä jaetaan kaikkien palveluntuottajien hyödyksi. Näin varmistetaan entistä paremmin, että erilaisia hoitoja ja palveluja käyttävä asiakas voi luottaa saavansa tarpeidensa mukaiset hoidot ja palvelut yhdenvertaisesti, laadukkaasti ja turvallisesti.

Ohjauksen ja valvonnan perusperiaatteet

Hyvinvointialueella on oikeus saada yksityiseltä palveluntuottajalta ja tämän alihankkijalta salassapitosäännösten estämättä valvonnan toteuttamista varten riittävät tiedot ja selvitykset, joilla varmistetaan hoitojen ja palvelujen asianmukaiset tuotannon edellytykset. Hyvinvointialueella valvontaa toteuttavalla henkilöllä on lisäksi valvonnan toteuttamista varten oikeus päästä tarkastamaan yksityisen palveluntuottajan ja tämän alihankkijan käytössä olevia tiloja ja laitteita. Tarkastusoikeus ei kuitenkaan koske pysyväisluonteiseen asumiseen käytettyjä tiloja, ellei tarkastaminen ole välttämätöntä asiakkaan oikeuksien sekä hoidon ja palvelujen turvaamiseksi.

Palveluntuottajia valvovien henkilöiden tulee olla sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia, jotka ovat erikoistuneet valvontatyöhön. Valvonnan on oltava säännöllistä, puolueetonta ja sen on katettava alueen kaikki palveluntuottajat. Valvonnan tulisi sisältää myös asiakastyytyväisyyden mittaamista ja arvioimista, joiden pohjalta voidaan kehittää entistä parempia asiakaslähtöisiä ja tarpeeseen perustuvia hoitoja ja palveluja sekä varmistua hoidon ja palvelun laadusta.

Valvonnan tärkein muoto on hoidon ja palvelujen omavalvonta – myös tulevassa valvontalaissa

Palveluntuottajan on myös itse valvottava hoitonsa ja palvelunsa laatua ja turvallisuutta omavalvonnan avulla. Omavalvonnalla tulisi olla merkittävä rooli palveluntuottajien ja työntekijöiden päivittäisessä työssä.

Vaikka jokaisen palveluntuottajan on laadittava omavalvontasuunnitelma tai laatu- sekä potilas- ja asiakasturvallisuussuunnitelma riippuen siitä tuottaako sosiaali- vai terveyspalveluja, niin valitettavan usein suunnitelmat eivät jalkaudu käytäntöön eivätkä elä päivittäisessä työssä mukana. Lisäksi suunnitelma tulisi olla vapaasti luettavissa palveluntuottajien tiloissa tai heidän verkkosivuillaan, mutta aina näin ei ole.

Toivon, että hyvinvointialueiden keskitetty valvonta toisi tähän muutosta, jotta omavalvonnan merkitys turvallisen hoidon ja palvelun varmistajana sekä kehittämisen työvälineenä ymmärrettäisiin ja tätä kautta myös asiakkaiden oikeudet toteutuisivat paremmin. Omavalvonnan tavoitteena on taata ja varmistaa hoidon ja palvelun laatu sekä asiakas-, potilas- ja työturvallisuus. Hyvin toimiva omavalvonta edistää turvallisuuskulttuuria, jossa puututaan havaittuihin haittatapahtumiin ja epäkohtiin ajoissa.

Menetelmät ja tehokkaat työvälineet ovat myös tärkeässä roolissa valvonnan toteutuksessa

Monet organisaatiot tekevät jo säännöllisiä itsearviointeja omavalvonnan varmistamiseksi ja toiminnan kehittämiseksi. Osa on liittänyt mukaan myös erilaisia riskiarviointeja. Toivottavasti nämä hyvät käytänteet ja toimintamallit säilyvät hyvinvointialueiden syntyessä.

Itse olen huolissani siitä, millä menetelmillä ja työvälineillä hyvinvointialueet toteuttavat tätä valvontaa ja onko resursseja riittävästi. Palveluntuottajia on useita satoja, ellei jopa tuhansia. Ja ennen kaikkea, kuinka valvontakäynneistä kertyvää tietoa ja sieltä esille nousseita hyviä käytänteitä tai kehittämiskohteita saadaan jaetuksi ja nostettua esille kaikkien hyödyksi? Ja kuinka saadaan koko hyvinvointialueen näkökulmasta riittävästi tietoa mahdollisista kriittisistä asioista, joihin tulisi nopeasti puuttua – oli kyse sitten hoidon ja palvelujen turvallisuudesta, muista epäkohdista tai riittävien palvelujen puutteesta?

Onneksi tulevalla Sosiaali- ja terveydenhuollon valvontalailla, joka on parhaillaan lausuntokierroksella, pyritään mm. selkeyttämään valvonnan toimintatapoja sekä vahvistamaan myös omavalvontasäännöksiä. Erityisen tyytyväinen olen siitä, että henkilöstön velvollisuutta ilmoittaa epäkohdista ja vaaratapahtumista aiotaan laajentaa koskemaan myös terveydenhuoltoa – aiemmin kun tästä on säädetty vain sosiaalihuoltolaissa. Tämä toivottavasti osaltaan parantaa ja kehittää asiakas- ja potilasturvallisuutta sekä omavalvontaa.

Lähteet:

Laki hyvinvointialueesta (611/2021) 10 §

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä

Sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaa uudistetaan – esitys valvontalaiksi lausunnolla, STM tiedote 11.2.2022

2024-04-10T15:21:45+03:00
Go to Top