Henkilöstö turvallisen lääkehoidon toteuttajana

Lääkitysturvallisuutta käsittelevän blogisarjan kolmannessa blogissa tarkastellaan henkilöstön roolia turvallisen lääkehoidon toteuttajana. Mitä lääkärit, hoitajat ja hoiva-avustajat voivat omalta osaltaan tehdä varmistaakseen turvallisen lääkehoidon toteutumisen koko prosessin näkökulmasta?

Heidän voisi sanoa olevan viimeinen linkki ennen asiakasta ja potilasta, joiden toiminta ratkaisee sen, onko lääkehoidon prosessi onnistuttu toteuttamaan turvallisesti ja laadukkaasti. Lääkehoidon koulutuksen saaneet terveydenhuollon ammattihenkilöt kantavat kokonaisvastuun lääkehoidon toteuttamisesta. Riippumatta ammattinimikkeestä, jolla mahdollisesti lääkehoidon toteuttamiseen kussakin toimintayksikössä osallistutaan, tulisi kaikkien varmistua siitä, että lääkehoito toteutuu turvallisesti ja prosessin mukaisesti ilman poikkeamia.

Mitä eri keinoja ja työvälineitä sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöillä on lääkitysturvallisuuden varmistamiseen ja lääkehoidon riskien hallintaan?

1. Tutustu organisaation ja yksikön lääkehoitosuunnitelmaan ja toimi sen mukaisesti
   

   Kaikkien lääkehoitoon osallistuvien henkilöiden tulee lukea sekä organisaatio- että yksikkötason lääkehoitosuunnitelma. Näiden asiakirjojen tulisi olla ensimmäisten joukossa, joihin työntekijä katsoo velvollisuudekseen perehtyä. Vaikka työntekijä olisi ollut saman organisaation palveluksessa pitkään ja hän vaihtaa työyksikköä, tulee hänen perehtyä tässä tilanteessa uuden yksikön lääkehoitosuunnitelmaan. Toiminnan luonteen takia yksiköiden tavat voivat poiketa selvästi toisistaan.

   Lääkehoitosuunnitelmaa tulisi päivittää säännöllisesti eli sen kertaamista ei tule unohtaa. Suunnitelman on tarkoitus kertoa ammattinimikkeen mukaiset tehtävät ja vastuut yksikössä sekä kuvata lääkehoidon prosessi ja siihen liittyvät ohjeet ja toimintatavat, joita yksikössä noudatetaan. Lisäksi on hyvä varmistaa, että kollegat ovat lukeneet suunnitelman ja että sitä hyödynnetään perehdyttämisessä.

   Mikäli työntekijä kokee tai huomaa, että lääkehoitosuunnitelma ei ole ajantasainen, ei vastaa toimintaa tai esim. vastuu- ja toimintatapakuvauksissa on epäselvyyksiä tai puutteita, ne on tuotava aktiivisesti esille ja asioita on uskallettava tarpeen mukaan myös kyseenalaistaa. Eli varmista, kysy ja anna palautetta

2. Ilmoita lääkehoitoprosessin sekä lääkehoidon poikkeamista ja vaaratilanteista – uskalla puuttua, jos ilmoituksia ei käsitellä ja niistä ei saa palautetta

Jos työntekijä havaitsee mitä tahansa poikkeamia, vaaratilanteita ja riskejä lääkehoitoon tai -prosessiin liittyen, tulisi hänen tehdä niistä ilmoitus organisaation toimintatavan mukaisesti. Mitä matalammalla kynnyksellä niistä ilmoitetaan, sen turvallisemmaksi yksikön ja myös organisaation toimintaa kehitetään. Työntekijöiden aktiivinen osallistuminen ilmoitusten käsittelyyn ja yhteinen toimenpiteistä päättäminen auttaa kaikkia sitoutumaan turvalliseen toimintaan. Työntekijät voivat itse toiminnallaan vaikuttaa avoimen turvallisuuskulttuurin syntymiseen ja sen ylläpitämiseen työyksikössään.

Mikäli ilmoituksia ei käsitellä yksikössä avoimesti ja yhdessä, voivat työntekijät sitä esihenkilöltään pyytää. Mikäli toiminta ei muutu pyynnöstä huolimatta, on henkilöstöllä velvollisuus viedä asiaa eteenpäin. Asiakas- ja potilasturvallisuutta ei tule vaarantaa.

3. Pidä lääkelupasi voimassa ja tietotaitosi ajan tasalla – hyödynnä sähköisiä työkaluja

Myös työntekijällä itsellään on velvollisuus huolehtia siitä, että hänellä on työyksikön lääkehoitosuunnitelman mukaiset lääkeluvat voimassa. Työntekijän tulee uusia lääkeluvat pääsääntöisesti viiden vuoden välein. Lisäksi lääketiede kehittyy koko ajan ja työntekijän on huolehdittava riittävästä lääkehoidon osaamisesta. Kaikkien ammattiryhmien lääkeosaamiseen kuuluu Käypä hoito -suositusten, erilaisten lääketietokantojen ja lääkehoidon hallintaa tukevien työkalujen käyttö lääkehoitoa toteutettaessa ja vaikutuksia seuratessa. Lääketietoa on tärkeää osata soveltaa ja huomioida asiakkaan ja potilaan yksilöllinen tilanne.

Jatkuva osaamisen kehittäminen on myös työntekijän itsensä vastuulla. Mikäli työntekijä tunnistaa puutteita lääkehoidon osaamisessa tai sähköisten työkalujen käyttämisessä, on hänen keskusteltava esihenkilön kanssa, jotta asiaan löydetään ratkaisu esim. täydennyskoulutuksen tai muun vastaavan muodossa.

4. Noudata ohjeita ja sovittuja toimintatapoja – ilmoita, mikäli joku asiaa vaatii päivitystä

Olipa kyse sitten lääkkeen määräämisestä, lääkitystietojen kirjaamisesta, lääkkeen jakamisesta, antokuittauksesta, ajantasaisen lääkityksen selvittämisestä, asiakkaan ja potilaan tunnistamisesta, jatkohoitoon siirtämisestä jne., työntekijän tulee toimia aina sovittujen toimintatapojen mukaisesti sekä noudattaa kirjaamiseen annettuja ohjeita. Työntekijä on velvollinen myös ilmoittamaan, mikäli havaitsee, ettei joku ohje tai toimintatapa ole enää relevantti jossain tilanteessa. Työntekijän ei tule ajatella, että ”ei kuulu minulle”. Asiakas- ja potilasturvallisuus kuuluu tältä osin kaikille.

Mikäli työyksikössä on käytössä tarkistuslistoja tai muita varmistuskäytänteitä lääkityksen selvittämiseksi tai turvallisen lääkehoidon edistämiseksi, tulee työntekijän käyttää niitä systemaattisesti.

5. Kuuntele ja ohjaa asiakasta ja potilasta – seuraa ja kirjaa lääkehoidon vaikutukset

Työntekijän näkökulmasta kaikkein tärkein asia on asiakas ja potilas itse ja/tai hänen läheisensä. Lääkitysturvallisuus on ammattilaisten ja asiakkaiden/potilaiden yhteistoimintaa, jossa ammattilaisten tehtävänä on varmistaa tarkoituksenmukainen lääkehoito, sen turvallinen toteutuminen ja seuranta sekä näiden kirjaaminen, kun taas asiakkaiden/potilaiden ja läheisten tehtävänä on noudattaa ammattilaisten antamia ohjeita, tuoda esille mahdolliset allergiat ja sivuvaikutukset sekä ilmoittaa, mikäli lääkehoidon ohjeistuksesta on poikettu.

Asiakkaiden/potilaiden olisi tärkeää ottaa yhteyttä ammattilaisiin ja sopia lääkehoidon muutoksista eikä tehdä niitä omin päin itse. Tältä osin luottamuksellisen asiakas-/potilassuhteen syntyminen olisi ammattilaisilla tavoiteltava asia ja ammattilaisten on panostettava asiakkaiden/potilaiden riittävään ja selkeään lääkehoidon ohjaukseen, jotta turvallinen lääkehoito mahdollistuisi. Asiakkaita ja potilaita tulee rohkaista ja kannustaa osallistumaan turvallisuuden edistämiseen.

Yhdessä kohti jatkuvaa oppimista edistävää toimintakulttuuria

Vastuu lääkitysturvallisuudesta jakautuu organisaatiossa monille eri toimijoille. Kullakin toimijalla on omanlaisensa rooli ja tehtävä lääkitysturvallisuuden toteutumisessa ja varmistamisessa. Lääkitysturvallisuutta voivat edistää kaikki, jotka ovat jollain tapaa osallisena lääkehoitoprosessissa tai osallistuvat lääkehoidon toteuttamiseen. Suomessa tapahtuu edelleen paljon lääkehoitoon liittyviä ”läheltä piti” ja ”tapahtui asiakkaalle/potilaalle” -tilanteita, joten lääkitysturvallisuuden osalta on edelleen tehtävää. Keinoja ja suojauksia on olemassa, kun niitä käytetään tehokkaasti ja systemaattisesti riskienhallinnan tukena.

Varmistamalla lääkitysturvallisuus prosessin kaikissa vaiheissa lähtien aina johdon varmistamista lääkitysturvallisuuden puitteista esihenkilöiden toimeenpanon kautta työntekijöiden lääkehoidon toteutukseen, voimme välttää lääkityspoikkeamia ja vahinkoja kaikista parhaiten.

Lähteet:

Schepel, L. & Kuitunen S. 2020. Lääkitysturvallisuus sairaalassa. Duodecim 2020;136;212-222.

Institute for Safe Medication Practices (ISMP): ISMP Medication Safety Self-Assessment for Hospitals 2004.

Oksa E, Olin K, Airaksinen M, Celikkayalar E: Lääkitysturvallisuuden itsearviointi sairaalassa – itsearviointityökalun päivitys. Dosis 37: 16–55, 2021.